Steampunk Helsinki

nainen trumpetti

Steampunk yhdistää höyrykoneiden aikakauden ja tulevaisuuden. Inspiraation lähteenä ovat olleet 1800-luvun tieteis- ja fantasiakirjallisuuden pioneerit kuten Mark Twain, Jules Verne ja Mary Shelley. Sähkön sijaan maailma toimii höyryllä mutta se ei estä rakentamasta lentäviä koneita tai jopa avaruusaluksia. Luonnonlakien ei anneta asettaa rajoituksia luovuudelle.

Yksi steampunkin ”perusteoksista” on Michale Moorcockin Ilmojen sotaherra vuodelta 1973. Vaihtoehtoishistoriassa 1800-luvun suuret imperiumit ovat yhä voimissaan, ja niiden mahti perustuu valtaviin, aseistettuihin zeppeliineihin.

Moorcockin kirja oli poliittinen, vasemmistolainen kritiikki sotavaltioita ja kolonialismia kohtaan. Myöhemmin steampunk on kuitenkin siirtynyt enemmän fantasian ja ilottelun suuntaan, jota Moorcock on kutsunut höyryoopperaksi. Eli vaikka genressä on myös synkkiä sävyjä, turhan vakasti sitä ei kannata ottaa.

Elokuvien puolella steampunk estetiikkaa voi löytää muun muassa Terry Glliamin kasari-kulttileffasta Brazil, tai Will Smithin tähdittämästä toimintakomediasta Wild Wild West, joka perustuu 60-luvun samannimiseen tv-sarjaan. Taloudellisesti WWW tosin oli täysi katastrofi, eivätkä kriitikotkaan siitä innostuneet, mutta visuaalien kannalta sitä voi pitää steampunk-klassikkona.

Steampunk ei ole pelkästään kirjoja, kuvia ja pelejä, vaan sen ympärille on muodostunut intohimoisten harrastajien alakulttuuri. Steampunk vaatteita harvemmin löytyy halpamuotikauppojen henkareista, joten käsityön taitajille on kysyntää.

Steampunkkarin juomavalinta: Gini

Gini nousi jättisuosioon Englannissa brandyn korvikkeena 1700-luvulla. Alunperin lääkkeenä myyty juoma sisälsi moni yrttejä kuten anista, kuminaa, korianteria ja katajanmarjoja, joiden maku muodostui myöhemmin sen tunnusominaisuudeksi.

Tätä aromia sai giniin halvemmalla myös lisäämällä siihen tärpättiä, ja rikkihappo vielä täydensi kokemusta. Ginistä tulikin köyhän kansanosan suosikki, ja Lontoon 15000 anniskelupaikasta yli puolet oli ginibaareja. Tämä gini-intoilu johti tietysti moniin terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, ja 1700-luvun alkupuolesta käytetäänkin termiä gin craze eli ginihulluus.

Lainsäädännöllä yritettiin rajoittaa juopottelua, muun muassa veroja korottamalla. Tämä kuitenkin innosti kansalaiset kotipolttoon, puuttuvalla laadunvalvonnalla. Termi bathtub gin eli kylpyammegini syntyi tosin myöhemmin kieltolain Amerikassa.

Teollinen kehitys, etenkin kolonnitislauksen kehittäminen mahdollisti tasaisemman laadun ja erilaiset standardoidut ginityypit, suosituimpana näistä ns. London dry. Pultsareiden juomasta tuli myös imperiumin tunnus. Trooppisilla alueilla siihen keksittiin lisätä kiniiniä malariaoireiden helpottamiseksi, ja syntyi gin and tonic.

Gini on elänyt vahvaa uutta tulemista, ja perinteisten merkkien rinnalle on noussut lukuisia artesaanituotteita. Suomalaisille tutuimpana Kyrö Distilleryn Napue. Vuoden 2016 Ginimestaruuden vei kuitenkin englantilainen Steampunk Gin.